Töllötin = turhake?

En varsinaisesti katso tv:tä, koska minusta televisiosta ei tule mitään oikeasti hyvää ohjelmaa ja parhaatkin ohjelmat (dokumentit ja uutiset) ovat aika keskinkertaisia informaatioarvoltaan painettuun sanaan ja hyvään kirjaan verrattuna. Esimerkiksi television uutisista ei jää mieleen kuin korkeintaan sen verran kuin mitä on keskivertosanomalehdessä etusivulla - otsikot ja lyhyet ingressit ehkä korkeintaan. Siksipä luen uutiset mieluummin lehdestä, koska tv-uutiset ovat kuvatulvapuuroa, joka valahtaa tajunnasta juuri mitään sinne jättämättä.

Mikään absolutisti en television suhteen ole, sillä saatan joskus silmäillä tv:tä, jos se on auki. Ruoanteon taustalla tai vaikka kavereiden kanssa oleskellessa tv toimii semmoisena tiettynä tunnelman luojana, vaikka sitä ei varsinaisesti – ainakaan keskittyneesti – tuijotella. Välillä sen sisältöä kommentoidaan vähän puolihuolimattomasti, mutta siinäpä se. Tv toimii siis vähän samanlaisena taustamölynä kuin radiokin.

Minusta tv-sarjat ovat formaattisarjoja kaikki – jopa parhaatkin. Itse en enää pääse tv-sarjoihin kovin helposti sisään, koska olen unohtanut muutaman vuoden katselemattomuuden jälkeen kaavan, jolla melkein kaikki tv-sarjat on rakennettu. Tv-todellisuudella ja varsinkin tv-sarjojen todellisuudella on todella vähän jos lainkaan tekemistä ”oikean” arkitodellisuuden kanssa, eikä niistä näin ollen voi oppia juuri mitään.

Vaikka tv-sarjoissa käsitellään kaikkea ihmissuhdehuttua, en voi tunnistaa niistä juuri mitään tilanteita, joita oikeassa elämässä esiintyy. Tv-sarjat ovat siis aika kaukana tavallisesta elämästä ja varsinkin arjesta. En siis ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia, mutta tämä asia varmaan selittää tv-sarjojen suosion. Ne tarjoavat ihmisille todellisuuspakoa ja arkielämän murheet unohtuvat näin hetkeksi.

Pidän kyllä tv:tä tietyllä tavalla arvokkaana, koska se on ikkuna kulttuuriin, josta käsin ohjelmat on luotu. Siksi katson ulkomailla hotelleissa aina tv:tä, koska se antaa tietyn ensivaikutelman kulttuurista, johon olen tutustumassa tai jonka ympäröimänä olen. Kotimaan tv:tä ei näin ollen kannata mielestäni katsoa, koska elän siinä kulttuurissa ja se on käynyt kohtalaisen tutuksi.

Minusta tv lisää ihmisen älyllistä passiivisuutta, ja siksi tartun paljon mieluummin kirjaan, koska kirjaa lukiessa on ponnisteltava enemmän, eikä voi vain heittäytyä kuva- ja äänitulvan sokaisemaksi. Tv on ehkä tuhonnut tiettyjen ihmisten herkkyyttä eläytyä ja ottaa vastaan viestejä, koska tv-ohjelmat tarjoavat passiivista korvike-eläytymistä, jos vertailukohdaksi otetaan esimerkiksi kirjallisuus tai vaikka urheilu, joka on luonteeltaan aktiivisuutta ja aloitteellisuutta kehittävää toimintaa.

Television katsomiseen saa myös tuhottua aikaa tavattomasti, jos sattuu olemaan koukussa joihinkin ohjelmiin. Itse en ole koskaan pystynyt sovittamaan ”aikataulujani” tv-ohjelmien mukaan, siksi kaikki sarjat ovat jääneet seuraamatta. Olen liian hajamielinen aikojen suhteen tai sitten on meneillään jotain kehittävämpää tekemistä.

Näin ollen olenkin päättänyt jättää tv:n lähes kokonaan. Tv-sarjoja en seuraa, paitsi joskus olen saattanut pari jaksoa nähdä. Enkä ole perillä minkään sarjan juonenkäänteistä – ellei joku kaveri ole kertonut. Olisin kyllä aivan valmis luopumaan tv:n tarjonnasta tykkänään, jos olisi pakko. Ei haittaisi elämääni.