Tässä jokin aika sitten eräs tuttu vinkui, että vittuku mulla on tylsää, mä haluun sotimaan Irakiin. Se saattoi olla vain läppä kuten olikin, mutta siitä löytyy aasinsilta itse asiaan eli:
Minusta nykyihmisillä, jotka ovat kokeneet sotaa vain tv-uutisista, elokuvista ja räiskintäpeleistä, on aivan valheellinen kuva sodan todellisuudesta. Kukaan ei halua sotia ellei se ole ainoa vaihtoehto, siksi jenkeissä armeijaan värväytyy järjestään yhteiskunnan ulkopuolella olevia, alemman yhteiskuntaluokan ihmisiä, joilla ei ole oikeastaan mitään menetettävää.
Itseäni kuvottavat eniten sotahullut, joilla ei ole useinkaan mitään käsitystä sotatilanteesta eikä heillä tunnu olevan järjen hiventäkään – vain posketon uho. Sodat pitäisi pystyä ratkaisemaan neuvotteluilla ja taitavalla diplomatialla, aivan kuten kaikki tappelut pitäisi pystyä välttämään puhumalla. Sotaa ei pidä ihannoida, koska sota on helvetillisimpiä kokemuksia. Se nimittäin tuhoaa ihmisiä – jopa kokonaisia kansakuntia - sekä fyysisesti että henkisesti.
Minusta sotahullut ovat kaikkein suurimpia pelkureita tositilanteessa. ”Parhaiten”, vähimmin vaurioin sodasta selviävät mielestäni ne, jotka osaavat suhtautua sotaa täysin käytännöllisesti ilman uhoa ja vihaa. Sota on järjetöntä, mutta jos oma valtio jossain onnettomassa todellisuudessa ajautuu sotaan, siellä on yritettävä selvitä päivä kerrallaan.
Suomi joutuu tuskin koskaan sotaan. Jos Suomi joutuukin sotakentäksi, kyseessä lienee jokin maailmanlaajuinen konflikti, jossa käytetään varmasti myös ydinaseita. Vuosi -39 on historiaa ja sen kaltainen sotatilanne on erittäin epätodennäköinen nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Itse olen kuullut lukuisia sotajuttuja talvi- ja jatkosodasta. Olen tietysti lukenut ja kuullut ihan veteraanien kertomana. Sellainen yleinen vaikutelma on jäänyt, että sinne rintamalle mentiin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Siellä yritettiin parhaan mukaan selvitä hengissä päivä kerrallaan ja auttaa kaveria.
Sodat yhdistävät kansakuntaa, ja sehän oli ainoa keino pienellä kansakunnalla selvitä. Monien paras nuoruus kului sotiessa ja rintamalle osan elämä päättyi lopullisesti. Moni sai loppuelämäkseen traumoja, vammoja ja tuskaa. Vaikka Suomelle ei valtiona käynyt kovin huonosti, ihmiset joutuivat kärsimään tavattomasti.
Itse en tiedä minkälaista sota on todellisuudessa, vaikka minut on koulutettu sotimaan ja selviämään hengissä sotatilanteessa. En edes halua tietää, koska tietääkseen on käytävä läpi se sodan helvetillinen todellisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti