Polkupyöräilystä

Kesä tulee ja pyöräilykuume nousee. Olen saanut tiivistettyä palasen pyöräilyharrastuksen hienoudesta kirjalliseen muotoon.

Polkupyöräily on suotta ylenkatsottu liikkumismuoto. Polkupyöräilyssä nimittäin yhdistyvät hyötyliikunta ja ekologisesti kestävä elämäntapa. Miksi siis monet valitsevat kulkupelikseen auton? Aivan laiskuuttaanko vain? Polkupyörä on kieltämättä hiukan rahvaanomainen kulkupeli (ainakin Matti Klingen mielestä), ja esimerkiksi raskaat kauppa- ja työmatkat ovat ehkä hyväkuntoisellekin pyöräilijälle liian suuri kanto kaskessa. Joskus taas teiden rakentajat ovat unohtaneet pyöräilijät tyystin, kun pyöräilijöille ei ole luotu ollenkaan sopivia kulkuväyliä.

Polkupyöräilyyn liittyviä hienoja asioita on lukuisia. Pyöräillessä vaikkapa taajamassa tuntee itsensä vapaammaksi kuin autoillessa, koskapa pyöräteillä on harvoin ruuhkaa. Valtateillä pyöräilijä tosin tuntee olonsa painostetuksi ja vähemmän vapaaksi, kun rekat survovat ohi ja joutuu olemaan pakokaasun ja tasapainoa horjuttavan ilmavirran vainoamana.

Polkupyörä on kesäiseen elämysmatkailuun mainiosti sopiva vehje, ja pyöräillessä idyllisillä pikkuteillä paljastuukin lajin koko hienous. Pyörän selässä nimittäin kokee luonnon paljon välittömämmin kuin auton läkähdyttävässä hytissä. Pyörän selässä on tietysti säiden armoilla niin hyvässä kuin pahassa. Pyöräillessä tulee vaistomaisesti kiinnitettyä enemmän huomiota luontoon, koska vaikkapa myönteinen tuulensuunta vaikuttaa kohottavasti ajomukavuuteen. Myös lämmön ja maanpinnan korkeuden vaihtelut pystyy pyöräilijä ainutlaatuisesti rekisteröimään, puhumattakaan tienvierustojen komeista maisemista.

Pyöräily voi olla myös sosiaalinen laji. Kaveriporukassa pyöräily käy kaiken lisäksi vähemmän voimille, kun saattaa myös peesailla tuulenhalkojaa. Mikään voima ei tietenkään pakota pyöräilemään henkihieverissä, vaan ehkä viisaampaa on välillä lasketella rennosti. Jalat taitaisivatkin muuttua kovan rutistuksen jälkeen sementiksi. Myös eväiden nauttiminen jollakin jylhällä rantakalliolla kuuluu tietysti olennaisena osana rennon pyöräilyretken kuvioon.

Minusta pyöräily on maan mainioin laji, ja oikeastaan mikään ei estä hyötyliikkumasta pyöräillen, ei edes syysmyrskyt tai paukkupakkaset. Mielelläni siteeraan tässä yhteydessä Kekkosta, joka sanoi: ”Kaikki syyt vältellä liikuntaa ovat tekosyitä.” Niinpä. Kai.