Nuorten miesten pillurallia on ilo seurata, vaikka toisinaan se käy hermoon. Suhtaudun näihin pillurallikuskeihin hyväntahtoisella ymmärryksellä. Enemmän meikäläistä ärsyttävät oikeat ökyautot, joilla yritetään osoittaa omaa ylemmyyttään ja varakkuutta.
Nuorten kohdalla on kyse vielä leikistä, hauskapidosta ja rajojen kokeilusta vaatimattomissa puitteissa. Se aito ilo ja uhma autonratissa on piristävää, jos sitä vertaa vanhempien ja järkevämpien suhtautumiseen autoon vain välineenä, jolla pääsee paikasta a paikkaan b.
Pilluralli on saanut nimensä luultavasti siitä, että autonromua revittelemällä yritetään tehdä vaikutusta toiseen sukupuoleen. Naisen asemaan tässä on melko vaikea asettua, mutta en usko heidän lämpenevän kovaääniselle moottorin mökellykselle mitenkään erityisesti. Toisaalta rajuimman menopelin omistaja on kingi nuorten miesten keskuudessa, ja mutkan kautta se vaikuttaa menestykseen myös naismaailmassa kaiketi.
Ihmettelen, miten joillakin on pokkaa esitellä tuunattuja rotiskojaan, joita tuskin autoiksi voi kutsua, keskellä kylän raittia. Korvanopat, nostettu perä, omatekoiset tummennukset ja poppivehkeet, jotka pauhaavat täysillä. Meikäläistä ei saisi teinicorollan kyytiin kovin helposti. En ainakaan kehtaisi sellaisen rattiin.
Hauskaa seurata sitä, kun kotterot ovat kertyneet vaikkapa torille ja niiden kuskit puhuvat toisilleen avatun ikkunan läpi. Takapenkillä on kavereita kaljahöyryissä ja omien sanojensa mukaan he bilettävät ihan kybällä. Tunnelma on katossa, mutta römpelöä olisi vielä saatava.
Laatikkomaisuus ja äänekkyys autoon kokoon suhteutettuna luo väkisinkin koomisen tunnelman, jos auto on näkyvällä paikalla pienessä taajamassa, jossa on tuskin muuta liikennettä. Toisaalta revitetyn moottorin ulina on hyvin inhimillinen ääni. Se on nuoren miehen ahdistuksen ja uhon symboli. Pillurallinajo on elämänmakuista kulttuuria, josta on elitismi kaukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti