Junttikansaako?

Suomalaisia haukutaan usein junteiksi – aivan kuin tämä kansa olisi yhdestä puusta veistettyä. Aivan piruuttani käsittelen usein näitä stereotypioita sellaisinaan ja kärjistän itsekin.

Ensimmäinen asia, josta nalkutetaan, on pukeutuminen. Yleisimago pukeutumisessa on kahiseva ja hieltä haiseva tuulipuku, joka edustaa vaatteena äärimmäistä käytännöllisyyttä. Tuulipuvulla ei ole sukupuolta, eikä siinä ole hiventäkään seksiä. Se on älyttömän mukava päällä, muttei välttämättä esteettinen.

Juomatavat ovat kuulemma sivistyneeseen keskieurooppalaiseen tissutteluun verrattuna moukkamaiset. Aika ronskit juomatavat ovat perintöä maalaisajoilta jolloin oli tapana vetää kunnon perseet silloin harvoin, kun viinaa oli tarjolla. Maalais-Suomessa perseiden heittämistä olalle ei pidetty häissä eikä hautajaisissakaan lainkaan pahana tapana, vaan pikemminkin tavoiteltavana asiana.

Aina mainitaan myös se huono itsetunto. Minusta tämä ”huono itsetuntoinen” kansa on sympaattista, jos vertailukohdaksi otetaan ylimieliset ja snobistiset ranskalaiset, muodolliset ja kuivat saksalaiset, melodramaattiset italialaiset ja mitä niitä stereotypioita onkaan eri kansallisuuksista.

Suomalaisten ”huono itsetunto” ei ole varsinaisesti huonoa itsetuntoa, vaan pikemminkin vaatimatonta ja hiljaista itsevarmuutta, jonka avulla suomalaiset ovat tehneet paljon urotöitä. Urotyöt ovat enimmäkseen näkymätöntä arkista sankaruutta, joka ei tule rekisteröidyksi sankaruusmitaleina, vaan aivan vaatimatonta työtä, jota tavalliset naiset ja miehet tekevät.