Henki & ruumis

Ruumis on loppujen lopuksi yhtä tärkeä – jopa tärkeämpi - asia kuin henki tässä todellisuudessa ja tässä maailmassa. Humanistisesti suuntautuneiden ja henkisiä arvoja korostavien ihmisten keskuudessa on hieman kyseenalaista retostella urheilutuloksillaan ja väittää, että lopulta ruumiillisuus on aivan perustavanlaatuinen asia tässä todellisuudessa. Arkielämässä ruumiillisuus on jopa tärkeämpi kuin höttöinen käsite ”henki”, koska arki on voittopuolisesti mekaanista ja motorista suorittamista.

Olen mielestäni oikeassa, sillä henki ja ruumis eivät ole vastakohtia, vaan symbioosissa päällekkäin eläviä todellisuuksia. Minua hieman huvittaa sanonta ”henki ruumiin edelle”, koska siinä asetetaan vastakkain kaksi tärkeää asiaa, jotka eivät sulje toisiaan pois, vaan ne tukevat toisiaan. Olen huomannut, että hyvässä ruumiillisessa kunnossa saan paljon enemmän aikaan, olen luovempi ja kaikin puolin hyvässä psyykkisessä vireessä. Huonossa ruumiillisessa kunnossa olen puolestaan sangen alakuloinen ja saamaton nahjus. Huomasin tämän ollessani pari vuotta hunningolla fyysisesti; nyt taas harrastan kuntoilua melko aktiivisesti.

En ymmärrä sitä katsantokantaa, jonka mukaan urheileminen tyhmistää ja vie aikaa älyllisiltä harrastuksilta. Toisaalta kovinkaan monia huippu-urheilijoita ei voi pitää älynjättiläisinä, mutta he ovatkin ääri-ihmisiä, jotka ovat uhranneet elämänsä ruumiin kulttuurille, ja niinpä henki on väistämättä jäänyt ruumiin varjoon. Minusta hyvä fysiikka antaa kuitenkin hyvän pohjan harjoittaa henkistä toimintaa. ”Terve sielu terveessä ruumiissa” onkin minusta niitä harvoja kansanlatteuksia, jotka todella pitävät arkielämässä paikkansa.

Urheilua ja terveyteen – sekä ruumiilliseen että henkiseen – panostamista pidän todella tärkeinä asioina. Pidän fyysistä kyvykkyyttä eräänä ihmisolemusta määrittävänä tekijänä, siksi arvostan hyviä urheilijoita. Fyysisiä taitoja ja fyysistä kuntoa ei saada syntymälahjana, vaikka joillakin on ehkä paremmat edellytykset urheiluun. Esimerkiksi minulla ei ollut perusedellytyksiä pärjätä jääkiekossa ja muissa isojen poikien kamppailulajeissa pienen kokoni vuoksi, mutta tekemällä kaksinkertaisen määrän työtä muihin nähden sain aikaan tuloksia.

En ole missään nimessä pinnallinen, sillä en palvo – mikä vain esimerkkinä mainittakoon – vaikkapa ulkoista koreutta. Minä en pidä ulkonäöllisiä asioita tärkeinä, koska niissä on kyse paljon perinnöllisyydestä. Ulkonäkö on harvoin hankittu ominaisuus, mutta hyvä fyysinen ja henkinen kunto ovat paljolti ankaran ja pitkäjänteisen työn tulosta. Tiettyä perushygieniaa ja jokseenkin hoidettua ulkokuorta on sinänsä hyvä pitää yllä, mutta minusta ulkonäköön panostaminen on silkkaa pinnallisuutta ja pois kaikesta kehittävästä toiminnasta kuten urheilusta ja lukemisesta. Siksi en ole koskaan panostanut ulkonäköön perushygieniaa enempää.

Olen huomannut, että tietyt ihmiset ovat ulkokuorensa puolesta kauniita ja erittäin miellyttäviä, vaikka heidän elämäntapansa ovat kovin epäterveellisiä. Poltetaan ketjussa, ryypätään kohtuuttomasti, ruoka on mitä sattuu roskaruokaa, vitamiinit syödään suoraan purkista, ravataan kauneushoidossa, ei urheilla satunnaisia hyötyliikuntalenkkejä lukuun ottamatta – ja pysytään kauniina ja solakoina kaikesta huolimatta. Jossain vaiheessa heidän fysiikkansa kuitenkin romahtaa pahan kerran, kuten tietysti ihan kaikilla ihmisillä. Tässä yhteydessä en tietystikään halua väittää, että ulkoisesti kauniit olisivat jotenkin pinnallisempia ja tyhmempiä kuin ”rumat” tai tavalliset – enhän minä niin ajattele, pois se minusta, ha ha…

Fyysisyys vaatii kovasti työtä samalla tavalla kuin henkinen sivistys, eikä ihanteellista sivistystä tai fysiikkaa voi koskaan saavuttaa. Nämä ominaisuudet eivät ole mitään pysyviä tiloja: Jos lopettaa urheilemisen, terveelliset elämäntavat ja henkiset harrastukset, äly ja ruumis rappeutuvat. Ruumis - ja älykin tietysti - rappeutuvat iän myötä. Ruumis rapautuu hieman enemmän ja niinpä tietyt henkiset asiat nousevat iän myötä ehkä tärkeimmäksi elämän sisällöksi. Joka tapauksessa ihminen pysyy koko elämänsä sekä fyysisenä että henkisenä olentona, siksi kumpaankin kuntoon on hyvä panostaa.

En ole missään nimessä äly-, terveys- enkä liikuntafasisti, ja minusta ihmiset saavat tehdä itselleen mitä huvittaa. Tämä on hieman kyyninen ja itsekeskeinen katsantokanta, mutta se ei ole missään nimessä minun asia eikä minulta pois, jos joku ei hoida ruumistaan tai älyään.

On tietysti muistettava tietyt ääri-ihmiset, kuten eturivin taiteilijat ja tiedemiehet. Monet heistä ovat eläneet kuin viimeistä päivää, eivätkä he ole juuri panostaneet vaikkapa fyysisyyteen ja terveisiin elämäntapoihin. Einsteinit ja picassot olisivat jääneet ehkä syntymättä tai he olisivat olleet vain harmittomia puuhastelijoita (kuten minä), jos he olisivat olleet innokkaita terveysihmisiä.

Nerous vaatii usein tietyn vaaran ja piittaamattomuuden peruselämän realiteeteista, kuten fyysisestä kunnosta ja ulkonäöstä. Ääri-ihmisiä ja friikkejä tarvitaan, mutta eihän ns. tavalliselle ihmiselle ole eduksi elää kuten Morrison tai Melleri. Siksi on tervettä myöntää, että ihminen on fyysis-henkinen kokonaisuus ja pitää huolta sekä ruumiista että sielusta.