Automerkit ja kuskit

Jännä miten eri automerkkeihin liittyy erilaisia mielleyhtymiä. Meikäläinen on polkenut etupäässä kaksilitraista GTI Golffia, joka on sinänsä peruskamaa liikenteessä. Tietyt automerkit lähinnä itä-eurooppalaiset herättävät omituisia aggressioita. Etupäässä halun ohittaa ja jopa kiilata töykeästi. Joskus olen testaillut kuplaa, joka on persoonallinen kulkupeli. Kuplaa ja sen kuskia kunnioitetaan. Lapset tai lapsenmieliset aika usein morjenstavat kuplan kuskille.

Saksalaisista erityisesti Mercedekset herättävät kunnioitusta ja ne autot kierretään kaukaa, jos välttämättä halutaan ohi. ”Mersuja” ei kiilata, koska niillä on jokin arvokas aura ympärillään, vaikka olisivatkin autoina iäkkäämpiä kuin jotkin Samarat esimerkiksi. Lada-Samara ei näytä päässeen huonosta maineestaan kommunistien ja luusereiden autona, vaikka onhan se kulkupelinä mitä mainion ja luotettavin.

Minua ei liikenteessä ärsytä tai huomiotani eivät herätä erityisemmin mitkään merkit. Ärsyynnyn etupäässä typeristä kuskeista. Citymaasturi-kulttuuri ottaa kyllä hiukan aivoon. Citymaasturit ovat autoina aivan käsittämättömiä syöppöjä ja näin muodoin myös saastuttajia. Aika usein niitä ostavat nousukkaat, jotka haluavat jatkaa tiettyä ruumiinelintään. Liikenteessä citymaasturit vievät tilaa ja joskus niiden kuskit haluavat väkisin tunkea ohi testatakseen tehoja tai vaan näyttääkseen, että tehoa löytyy.

Typeristä kuskeista ärsyttävimpiä ovat puskurissa kiinniajajat, jotka vievät ajonautinnon ja keskittymisen lähes kokonaan roikkumalla pitkiä aikoja aivan puskurissa kiinni – usein ilman mitään järkevää syytä.

Pienellä alinopeudella etenevät kuskit ovat myös ikäviä, vaikka heidän kohdalla on kyseessä usein tietty varovaisuus. Tällainen varovaisuus kuitenkin tukkeuttaa liikennettä ärsyttävästi ja pahimmillaan aiheuttaa vaaratilanteita. Yleinen piittaamattomuus liikennesäännöistä ja hyvistä tavoista myös ärsyttää, koska liikenne ei voi toimia kunnolla ja turvallisesti, jos siellä on kusipäitä liikkeellä.

Suomalainen liikennekulttuuri on ehkä pääsemässä maineestaan maailman hurjimpana. Olen kuullut kerrottavan juttua eräästä amerikkalaisrouvasta, joka ajettuaan Turusta Raumalle näki seuraavan viikon painajaisunia hullunkiiltosilmissään ajavista suomalaiskuskeista. Aikanaan Suomen tiet olivat kyllä aikamoisia ralliratoja, joilla ei piitattu mistään säännöistä, mutta nykyään suomalaiset ovat hieman järkeistäneet ajotapojaan.

Ongelmakäyttäytymistä on lähinnä nuorissa kuskeissa, jotka ajavat eniten kolareita. Syinä ovat kokemattomuus, yleinen rajojen etsintä ja se, että autot ovat varsinkin nuorilla miehillä kovin tehokkaita. Monet miehet auto näyttää tekevän lapsiksi. Järki tahtoo unohtua varsinkin, jos takapenkillä on giltsejä, joille on uhmakkaasti näyteltävä kovaa jätkää.

Itsestäni löydän hullun kuskin hyvin harvoin – joskus toki, mutta siinä ei ole kyse näyttämisen halusta, vaan enemmänkin halusta kokeilla rajoja ja leikkiä. Autojen tuunaukset ja kaikenmoinen laittaminen on myös melko vierasta, ja autoihin saa sitä paitsi menemään koko omaisuuden ja kaikki tulot – se on loputon suo.

Kaikkiaan autoiluun liitettävä vapaudentunne on falskia, koska autoja koskevat kaikki fysiikan ja konkreettisen todellisuuden lait, jotka koskevat muitakin kulkupelejä. Liikenteessä on melkoisen kahlittu sääntöihin, tieuriin ja liikenneruuhkiin. Vapaus onkin illuusiota, jota autokauppiaat ovat yrittäneet hyödyntää.